Maisema jääkaudesta nykypäivään

Loimijoki - Forssan kehityksen ydin

Tiestön historiaa

Viljelysmaiseman historiaa

Kaupunkirakenteen historiaa

Puistojen historiaa


Maalaiskylistä teollisuuskaupungiksi - kaupunkirakenteen historiaa

Suullisen kansanperinteen mukaan Lounais-Hämeen ensimmäiset asuttajat olivat hiisiä eli jättiläisiä sekä lappalaisia, jotka pikkuhiljaa väistyivät ihmisten saapuessa asuttamaan aluetta. Yhteiselo ei taruhahmojen kanssa ollut kitkatonta vaan lähes totuutena kerrottiin, että ihmisten toiminnasta häiriintyneet jättiläiset rikkoivat öisin ihmisten päivällä rakentamia kirkkoja. Tarinoita ei ole pystytty ajoittamaan tarkasti. Muistiin ne on kirjoitettu vasta vuonna 1927.

Ensimmäiset todelliset asuttajat saapuivat Lounais- Hämeen seudulle lännestä päin kivikauden aikoihin. Väestö liikkui ja asui etupäässä silloisessa sisämaassa mutta joitakin havaintoja on asutuksesta myös Itämeren muinaisten rantojen tuntumasta. Forssan seudulta on löydetty museoviraston kesällä 2004 tehdyissä inventoinneissa kivikautisia asuinpaikkoja Vieremän hiekkaharjun eteläreunalta ja Salmistonmäeltä, lintutornin länsipuolelta. Nämä löydöt vahvistavat Forssan seudulla olleen hyvin varhaista kulttuuria. Asuinpaikkojen läheisyydestä löydettiin myös saviastioiden paloja mahdollisesti nuorakeraamiselta ja myöhäiseltä kampakeraamiselta ajalta. Asutusta on siirtynyt alueelle myös idästä päin. Tämä on tapahtunut mahdollisesti myöhemmällä ajalla.

Pysyvä asutus Loimijoen varrelle syntyi vasta esihistoriallisen ajan päättyessä 1200 -luvulla. 1500 -luvun tuomiokirjoissa on mainintoja käräjillä olleista asukkaista, jotka asuivat nykyisen Forssan keskusta-alueella. Vuoden 1556 veroluettelossa
on vanhan kauppalan alueelta mainittu jo 38 taloa. Talot ryhmittyivät kyläkeskuksiksi Loimijoen tuntumaan. Alueella tiedetään olleen ainakin Vieremän, Linikkalan, Järvenpään, Haudankorvan, Kuuston ja Lunttilan kylät. Vanhimpana kylänä pidetään Haudankorvan kylää, joka on mahdollisesti syntynyt jo pakanuuden aikana mutta myös Kuhalan kylästä on mainintoja asiakirjoissa jo 1420 -luvulla.

Maatalouden kannattavuuteen alettiin kiinnittää 1700 -luvun puolivälissä uudenlaista huomiota. Lainsäädännöllä pyrittiin helpottamaan uusien maatilojen muodostamista. Torpparilaitoksen synnyn myötä asutus ja viljelytoiminta laajenivat vanhojen kylien ulkopuolelle. 1700 –luvun lopulla Forssan maaseutukylien väestö hiljalleen lisääntyi. Torppia nykyisen Forssan seudulle oli syntynyt 1700 -luvun lopulla Haudankorvan kylän eteläpuolelle ja kauemmaksi Tammelan Pyhäjärven länsirannalle.

Torppareiden ja mäkitupalaisten määrä Forssan seudulla kasvoi huomattavasti 1800 –luvulla. Suurin muutos asukasluvun kehityksessä tuli kuitenkin Forssan tehtaiden aloitettua toimintansa 1850 –luvulla.


Kylät 1500-luvun ja 1700-lukujen lopuilla.


Kaupunkirakenteen kehitystä 1880-luvulla ja 2000-luvulla.
Pohjakartat (c) Maanmittauslaitos, lupa nro HÄME/516/06


Teollistumisen taustaa

Teollistumisen läpimurto alkoi Englannista 1700 -luvun loppupuolella uusien keksintöjen myötä. Tekstiilialaa vauhdittivat uudenlaisten kutoma- ja kehruukoneiden kehittäminen. Suomen teollistumisen on katsottu alkaneen noin sata vuotta Englantia myöhemmin. Suomessa teollistuminen alkoi nimenomaan tekstiiliteollisuuden piiristä. Suomalaisen suurtuotannon voidaan katsoa alkaneen Tampereelle 1830 -luvulla perustetusta Finlaysonin puuvillatehtaasta. Finlaysonin menestyksen innostamana Suomeen perustettiin 1800 -luvun puolivälissä puuvillatehtaita Turkuun, Forssaan ja Vaasaan. Näistä ensimmäisistä teollisuuslaitoksista Forssan Kutomosta ja Kehräämöstä kehittyivät menestyksekkäimmät.

Forssan tehtaiden perustamisen myötä maaseutuväestön kiinnostus paremmasta toimeentulosta tehtaan palveluksessa aiheutti työväen maaltamuuton tehdaslaitosten läheisyyteen. Työväen lisäksi Forssaan alkoi saapua käsityöläisiä ja kauppiaita. Yhtiön ostaessa maa-aloja rakennuksilleen joutuivat vanhat kylät muutokseen. Esimerkiksi Talsoilan ja Haudankorvan kylät hajosivat 1800 -luvun puolivälissä. Forssan tehdaskylää täytyi alkaa rakentaa varsin suunnitelmallisesti jo varhain, jotta väkiluvun runsas kasvu saatiin vanhojen kyläryhmien hajoamisen jälkeen hallittua. Asukasluvun kasvaessa alueelle alkoi syntyä työväelle tarkoitettuja tiiviitä asuinalueita. Rakentamisen tärkein ajanjakso ajoittui 1840 -luvun lopulta 1860 -luvun alkuun. 1860 -luvulla laman koetellessa Suomea myös Forssan kehitys pysähtyi, mutta rakentaminen Forssassa vilkastui taas 1870 -luvulla. Kaiken kaikkiaan Forssan tehdaskylä rakennettiin ’valmiiksi’ noin viidessä vuosikymmenessä. Tehdaskaupungin ytimenä toimivat Kuhalankosken partaalle sijoitettu Kehräämö ja siitä etelään päin rakennettu Kutomo.


1840-

Kehräämön rakennustyöt aloitettiin 1847. Samanaikaisesti rakennettiin työväenasuntoja Kehräämön kupeeseen. Näistä paikkakunnan vanhimmista työväenasunnoista, nk. Wahreninkadun pytingeistä osa on vielä jäljellä. Kehräämön pohjoispuolelle suunniteltiin Yhtiönpuisto, jonne sijoitettiin tehdasyhtiön puutarha, tehtaan johdon ja virkailijoiden asuntoja sekä palvelurakennuksia. Vuonna 1851 yhdistetty Wahrenin asuinrakennus ja tehtaan konttori valmistuivat puistoon.

Kutomo valmistui 1850-luvun puolivälissä. Samaan aikaan alueelle rakennettiin myös työväentaloja, nämä nk. Viksbergin pytinkien rakennustyöt saatiin valmiiksi vuosina 1855-58. Kutomon alueelle ei rakennettu erillistä puistoa, vaan Kehräämön puisto oli tarkoitettu molempien tehtaiden johdon käyttöön. Kutomon alueella oli jo ennestään Viksbergin kartano, joka oli myös Wahrenin omistuksessa. Kartanon maihin kuului maisematyylinen puutarha.

1870 -
1800-luvulla oli yleistä, että tehdasyhdyskuntiin syntyi nk. ohjaamatonta asumista. Työläiset pystyttivät mökkejään ilman tarkempaa kokonaissuunnitelmaa. Forssassa tällaisia 'kaupunginosia' olivat Sepänhaka, Pyörinmäki ja Ronttismäki.

Epävirallisesta rakentamisesta huolimatta tehdasyhdyskunnan rakentaminen Forssassa oli ajalleen poikkeuksellisen suunnitelmallista. Vuonna 1870-luvulla laadittiin Forssan ensimmäinen asemakaava Ronttismäen asuinalueelle. Ronttismäki jaettiin linjoihin ja pieniksi tonteiksi, joita yhtiö vuokrasi työläisilleen. Ronttismäkeen siirrettiin suunnittelemattomasti syntyneiltä keskustan alueilta työläisten vaatimattomia mökkejä. Tällaista 'siivoustyötä' harjoitettiin erityisesti vuoden 1879 maatalousnäyttelyn varten. Alueesta syntyi aikaansa nähden varsin siisti ja viihtyisä työväenkaupunki.


Vuoden 1879 maatalousnäyttelyä varten tehty mainos. Tekijä on käyttänyt taiteilijan vapauttaan. Kuva: Lounais-Hämeen Museo


1880-
1880-luvulla epävirallisen rakentamisen myötä syntynyttä työväenaluetta alettiin kutsua Uudeksikyläksi. Kaupalliset palvelut sijoittuivat alueelle sen edullisen sijainnin myötä. Vielä nykyäänkin alueen halki kulkee Kauppakatu, jonka varrella sijaitsevat useat tärkeät kaupat ja liikkeet.

1880-lukuun mennessä valtava väestön kasvu oli hiljenemässä. Seuraavana neljänä vuosikymmenenä suurempia uusia alueita ei rakennettu. Tänä aikana kehitys keskittyi julkisten palveluiden rakentamiseen. Julkiset palvelut kehittyivät alkuun pitkälti tehdasyhtiön perustamina ja kustantamina, kunnes ne myöhemmin siirtyivät kunnallisiksi tai yksityisten haltuun.

Jo vuonna 1851 Forssan ensimmäinen kauppa, Wahrenin yksityinen sekatavarakauppa avasi ovensa. 1862 perustettiin Forssaan tori, jonka paikka oli hieman nykyisen torin lounaispuolella. Julkisia rakennuksia sijoitettiin torin laitamille, nykyisen Hämeenkadun varteen. Tänne rakennettiin mm. Yhtiön hotelli, Aleksanterin kansakoulu, kunnanlääkärin asuintalo, lastentarha sekä kirjastotalo, joista osa on onneksemme säilynyt. Tämä kaupunkimainen keskusta oli muodostunut Forssaan vuosisadan vaihteeseen mennessä.

1920-
Forssan rakennettu ympäristö alkoi laajentua uudestaan vasta sodan jälkeen 1920-luvulla. Forssasta tuli kauppala 1923. Väliaikainen kauppalanhallitus pyysi Turun kaupunginarkkitehtia Bertel Jungia laatimaan kauppalan ensimmäisen asemakaavan Forssa Oy:n työväenasuntoja varten. Kaava vahvistettiin 1927. Jung oli suunnitellut pääosin pientaloja, mutta kaavassa esitettiin myös nelikerroksisten talojen muodostamia umpikortteleita. Näitä tiiviitä rakennuskortteleita ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Jungin kaavan suurin toteutettu aluekokonaisuus oli Yliskylän alue. Tämä Amerikaksikin kutsuttu alue muodostui keskenään samanlaisista puisista rakennuksista, joiden sijoittelu oli varsin väljää. Aikanaan aluetta pidettiin kovin vähäarvoisena työväen asuinalueena, ilmeisesti paljolti vähäisen kasvillisuuden johdosta. Nykyisin aluetta arvostetaan enemmän.

Arkkitehti Bertel Jungin laatima asemakaava vuodelta 1927. (Lähde: Forssan kaupunki)

1930 -
Yleismaailmallisen laman ja kotimaisen puuvillateollisuuden notkahduksen johdosta Forssan rakentaminen hiljeni jälleen. Forssa Yhtiö joutui Tamperelaisen Finlaysonin haltuun. Näin Forssa kuitenkin selvisi ylitsepääsemättömän näköisestä tilanteesta.

Rakentaminen jatkui suuremmassa mittakaavassa jälleen toisen maailmansodan jälkeen. Kuten kautta Suomen, sodanjälkeinen asuntopula oli huutava myös Forssassa. Asuntopulaa lievittämään rakennettiin muun muassa laaja rintamamiestaloalue Rantalanmäki Lauri Kauton vuonna 1937 laatiman asemakaavan mukaan. Kaava edusti “täysin uudenaikaista arkkitehtuuria”. Kaavaan sisältyi 367 pientalotonttia.

Vuonna 1940 valmistui Jarl Eklundin suunnittelema kerrostalo, Puistolinna, Hämeentien ja Kartanonkadun kulmaan. 1940 -luvun suunnitelmissa puistoalueita kaavailtiin useisiin paikkoihin: Harjupuisto harjun liepeille, Sortohaan käsittävä Keskuspuisto, Linikkalanlammin rannat suojaava Lamminrannan puisto, Saksanpuisto, Korkeavaha ja Loimijoen rannat.

1950 -luvulla Forssan ympäristöön rakennettiin uusia teitä. Helsinki-Pori ja Hämeenlinna-Turku valtatiet valmistuvat.Teiden ja uusien tuotantotolaitosten perustamisen myötä paikkakunnan kasvu kiihtyi. Forssa Yhtiö rakensi työväenasuntoja vanhojen lomaan Yliskylään, tämä jäi tehdasyhtiön viimeiseksi projektiksi lajissaan.

1960 -
Forssasta tuli kaupunki vuonna 1964. Professori Olli Kivinen laati kaupungin yleiskaavan 1967. Kerrostaloja rakennettiin keskustaan torin ja Kartanonkadun ympäristöön sekä Viksbergin alueelle. Viksbergiin valmistui laaja kerrostaloalue, jota pidetään nykyisin ympäristöltään varsin yksitoikkoisena asuinalueena. Jatkuva kasvu aiheutti painetta rakennettua ympäristöä kohtaan ja se aiheuttikin useiden vanhojen rakennusten purkamisen. 1970-luvulla säilyttäviä asemakaavoja alettiin laatia vanhoille alueille.

1990 -
Keskustaajaman yleiskaava valmistui vuonna 1993. Kehräämön rakennustaiteellisesti arvokas miljöö suojeltiin asemakaavalla samaisena vuonna.

2000-
Forssan rakennetun alueen jatkuva kasvu aiheuttaa paineita rakennetulle ympäristölle.

 



Aikajana Forssan kaupunkirakenteen kehityksestä kaupunkipuiston alueella. Merkittävimmät rakennusvaiheet huomioitu.

 

Arvokkaimmat ja yhtenäisinä säilyneet kaupunkirakenteen osat kansallisen kaupunkipuiston alueella.


Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos, lupa nro HÄME/516/06

 

Lähteet:
http://www.hameenliitto.fi/index.php?id=816 (15.12.2005)
Hällström, H., Forssan kauppala. Maantieteenlaitoksen tutkielma. Turku 1930
Kaukovalta, K.V. Forssan puuvillatehtaan historia 1847-1934. Karisto Oy 1934.
Museovirasto, inventoinnit kesällä 2004
Pohjakallio, L. Lounais-Hämeen esihistoria. Forssa 1994.
Ympäristöministeriö. Jokioisten kulttuuriympäristö ohjelma.
Leimu, P. Forssa - elämää tehtaan pillin mukaan. Museovirasto 1983.
Alho, K. Suomen teollisuuden suurmiehiä. Porvoo 1961.
http://www.forssa.fi/kaavoitus/kaupunkikehi.htm (18.12.2005)
Aaltonen, E. Länsi-Suomen yhteismyllyt. Forssa 1944.
Alanen, T. Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö - nimistön vakiintumisen aika. Jyväskylä 2004.